Keppi ja porkkana ovat tuhoisia motivaatiolle
Kouluissa on pitkään pyritty ohjaamaan oppilaita haluttuun suuntaan käyttämällä keppiä ja porkkanaa. Oppilaiden toimintaan on yritetty vaikuttaa kannustimilla (esim. hyvä koearvosana, tarrat, pidempi välitunti) ja rangaistuksilla (esim. jälki-istunto, negatiiviset Wilma-merkinnät).
Keppi ja porkkana -menetelmällä on kuitenkin monia negatiivisia vaikutuksia, joista esittelen muutamia seuraavaksi.
Ei pysyvää muutosta
Oletetaan, että oppilas saa esimerkiksi rahaa tai makeisia, kun hän laskee matematiikan tehtäviä. Kun palkkio loppuu, oppilas lopettaa myös laskemisen. Tämä on hyvin intuitiivista ja tutkimus on osoittanut ilmiön todelliseksi.
Amerikkalaisessa tutkimuksessa (Hendy, Williams & Camise, 2005) alakoululaisia palkittiin tietyn aikaa, kun he valitsivat syödä koulun kahvilasta hedelmiä ja vihanneksia. Kun palkkioiden jako loppui, oppilaat palasivat vanhoihin ruokailutottumuksiinsa.
Jos palkkiot vaikuttavat oppilaiden toimintaan positiivisesti edes hetkellisesti, eikö niiden käyttäminen ole sitten järkevää? Valitettavasti palkkioilla on pahimmillaan motivaatiota laskeva vaikutus.
Laskee motivaatiota
Palkkioilla on tietyissä olosuhteissa negatiivinen vaikutus motivaatioon (Lepper, Greene & Nisbett, 1973).
Jos oppilas on kokenut esimerkiksi matematiikan tehtävien tekemisen miellyttäväksi ilman palkkioita, palkkio saa hänet suorittamaan tehtävät entistä todennäköisemmin. Kun palkkiot vedetään pois, tippuu oppilaan motivaatio kuitenkin alemmalle tasolle kuin se oli alunperin.
Mistä tämä ilmiö johtuu?
Vastaus liittyy siihen, miksi oppilas ajattelee laskevansa matematiikkaa. Ulkoinen palkkio ohjaa oppilasta ajattelemaan, että hän opiskelee matematiikkaa, jotta saa palkinnon. Aiemmin matematiikasta pitänyt oppilas unohtaa, että laskeminen itsessään oli hänelle ennen palkitsevaa. Ilman palkintoa hän ei näe enää järkeväksi jatkaa laskemista.
Ulkoiset motivaattorit saattavat siis laskea sisäistä motivaatiota. Ne voivat tuoda toivottuja tuloksia lyhyellä aikavälillä, mutta seuraukset saattavat olla tuhoisia pidemmän päälle.
Luovuus kärsii
Ulkoiset palkkiot rajoittavat ihmisen näkökenttää. Niillä on negatiivinen vaikutus luovuutta vaativien ongelmien ratkaisussa. Sen sijaan erittäin mekaanisten tehtävien suoritustehokkuutta ne saattavat parantaa. (Pink, 2009)
Esimerkiksi koulun koetilanteessa arvosanat ovat ulkoinen motivaattori, joka saattaa vaikuttaa negatiivisesti oppilaiden luovuuteen esimerkiksi matemaattisessa ongelmanratkaisussa.
Vinkkejä palkitsemiseen
Ulkoisten palkkioiden tulisi olla aina väliaikainen ratkaisu. Ulkoisista palkkioista saattaa olla hyötyä esimerkiksi tilanteessa, jossa oppilas ei suostu työskentelemään lainkaan.
Jos päätät käyttää ulkoisia palkkioita luokassa, niiden tulee olla haluttuja, varmoja ja nopeita (Willingham, 2007).
On selvää, että palkinnon on oltava oppilaalle mieleinen, jotta sillä on vaikutusta hänen työskentelyynsä.
Palkinnon tulee olla myös siinä mielessä varma, että oppilas tietää saavansa sen, jos yrittää tosissaan. Jos haaste palkinnon saamiseen on liian suuri, oppilas ajattelee sen saamisen olevan hänelle mahdotonta, eikä jaksa edes yrittää. Myös epäonnistuminen palkinnon tavoittelussa yrityksestä huolimatta syö motivaatiota yrittää seuraavalla kerralla.
Molemmat edellä mainitut ongelmat voidaan välttää, jos palkinto myönnetään sen mukaan, onko oppilas yrittänyt parhaansa.
Oppilaan tulee saada palkkio nopeasti, jotta se olisi haluttu. Esimerkiksi koearvosanat eivät ole kovinkaan palkitsevia, koska oppilas saa ne vasta selvästi toivotun toiminnan eli opiskelun jälkeen.
Heikosti menestyvät oppilaat kokevat arvosanat myös erittäin epävarmoiksi palkkioiksi, koska ahkera työskentely ei aina takaa heille palkintoa. Arvosanojen on itse asiassa todettu heikentävän oppilaiden kouluviihtyvyyttä (Kohn, 1993).
Jos oppilaat eivät tiedä palkinnosta etukäteen, sillä ei ole negatiivista vaikutusta heidän sisäiseen motivaatioon. Opettaja voi esimerkiksi hyvin sujuneen opiskelujakson jälkeen järjestää luokalle yllätysjuhlat.
Jos ulkoiset motivaattorit eivät pidemmän päälle toimi, niin miten lisätä oppilaiden sisäistä motivaatiota?
Siitä lisää myöhemmin.
Lähteet:
Hendy, H.M., Williams, K. E. & Camise, T. S. (2005) ”Kids Choice” school lunch program increases children’s fruit and vegetable acceptance. Appetite 45, no. 3: 250–263.
Kohn, A. (1993) Punished by Rewards. Houghton Mifflin.
Lepper, M. R., Greene, D. & Nisbett, R. E. (1973) Undermining children’s intrinsic interest with extrinsic reward: A test of the ”overjustification” hypothesis. Journal of Personality and Social Psychology 28, no. 1: 129–137.
Pink, D. (2009) Drive. The Surprising Truth About What Motivates Us. Canongate Books.
Willingham, D. (2007) Should Learning Be Its Own Reward?
<https://www.aft.org/ae/winter2007-2008/willingham> (2.12.2017)
