Koulu kaipaa kettuja
Siilit ja ketut toimivat luonnossa hyvin eri tavoin.
Siili havainnoi asioita hitaasti ja keskittyy piikit pystyssä puolustautumiseen. Se tarkkailee tilannetta pääasiassa yhdestä positiosta.
Kettu on ketterä ja toimii joustavasti. Se muuntautuu ja vaihtaa sijaintia saadakseen uudenlaisia näkökulmia tilanteeseen.
Siilin tavoin ajattelumme seuraa usein entuudestaan tuttuja polkuja. Meille on luontaista etsiä perusteluja omalle näkökannalle ja jättää toisenlaiset viestit vähemmälle huomiolle. Tämä näkyy esimerkiksi koulujen digitalisaatioon, ilmiöoppimiseen ja oppilaiden itseohjautuvuuteen liittyvässä keskustelussa, jossa aitoa halua ymmärtää toisten näkökulmia voisi olla selvästi nykyistä enemmän.
Sivistynyt ihminen voi hetken leikitellä itselleen uudella ajatuksella, vaikkei lopulta muuttaisikaan alkuperäistä näkökulmaansa. Tiedon suhteen tulee olla nöyrä. Aina voi oppia uutta etenkin heiltä, jotka ajattelevat eri tavalla.
Koulun kehittämiseen tarvitaan lisää avointa ja uteliasta suhtautumista uusiin ideoihin. Muuttuvassa maailmassa vanhat mallit eivät usein enää toimi. Tällöin on kyettävä ketterästi muuttamaan omia ajatuksia ja toimintatapoja. Vain utelias kettu pärjää muutoksen keskellä.
Uteliaisuus on onneksi ihmiselle synnynnäistä. Me haluamme lapsesta asti oppia, tutkia ja luoda. Koulun tehtävänä on tradition siirtämisen lisäksi auttaa oppilaita luomaan uutta.
Uteliaassa koulussa kasvaa uteliaita oppilaita.
