Miten opettaja voi vaikuttaa oppilaan itseohjautuvuuteen?
Mitä yhteistä on seuraavilla tilanteilla?
Viidesluokkalainen Eetu laskee keskittyneesti matematiikan tehtäviä, vaikka puhelin piippaa uuden Snapchat-viestin merkiksi.
13-vuotias Jenna harjoittelee sellollaan asteikkoja keskittyneesti, vaikka hän mieluummin olisi ulkona kavereiden kanssa. Hän haaveilee muusikon urasta.
Väinö on rakentanut Legoista korkean tornin päiväkodissa, mutta toinen lapsi törmää torniin vahingossa. Torni kaatuu, mutta Väinö alkaa rakentaa tornia rauhallisesti uudelleen.
Kaikissa kolmessa tapauksessa lapsi osoittaa vahvaa itseohjautuvuutta. Itseohjautuvuudella tarkoitetaan kykyä säädellä omia tunteita ja omaa toimintaa. Jokainen esimerkkitilanteiden lapsista voitti kiusauksen reagoida ulkopuolelta tulleeseen ärsykkeeseen.
Miksi itseohjautuvuus on tärkeää ja miten sen kehittymistä voi tukea? Itseohjautuvuudella on todettu olevan yhteys akateemiseen menestykseen (Graziano ym. 2007). Itseohjautuvuus vaikuttaa myös lapsen sosiaaliseen kyvykkyyteen, esimerkiksi empatian määrään (Rothbart ym. 1994). Oppilailla, jotka ovat heikosti itseohjautuvia on suurempi riski olla tottelemattomia ja aggressiivisia (Olson ym. 2005). Tämän lisäksi itseohjautuvuudella on monia muita positiivisia vaikutuksia.
Itseohjautuvuus on osittain perinnöllistä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että myös perittyihin piirteisiin voi vaikuttaa. Pitkille ihmisille syntyy usein pitkiä lapsia, mutta myös ympäristötekijöillä, kuten ravinnolla on vaikutusta. Lapsen itseohjautuvuutta voi tukea myös oikeanlaisella ravinnolla. Kognitiotieteen professori Daniel T. Willingham nostaa artikkelissaan esiin kolme asiaa, joiden avulla vanhemmat ja opettajat voivat vaikuttaa lapsen itseohjautuvuuteen (Willingham 2011).
Lämpö
Positiivisuus, tunneilmaston lämpö, rohkaisu ja herkkyys kuulla lapsen tarpeita vaikuttavat positiivisesti lapsen itseohjautuvuuden kehittymiseen.
Järjestelmällisyys
Selkeät pelisäännöt kotona ja koulussa tukevat lapsen itseohjautuvuutta.
Ennakoitavuus
Lapsi oppii itseohjautuvammaksi pitkällä aikavälillä, kun kotona ja koulussa on tietyt ennakoitavat rutiinit.
Mitä sinä aiot tehdä seuraavaksi tukeaksesi lapsesi tai oppilaidesi itseohjautuvuutta?
Lähteet:
Graziano, P. , Reavis, R. , Keane S. & Calkins S. (2007) The Role of Emotion Regulation and Children’s Early Academic Success, Journal of School Psychology 45, no. 1: 3-19.
Rothbart, M. , Ahadi, S. & Hershey, K. (1994) Temperament and Social Behavior in Childhood, Merrill-Palmer Quarterly 40, no. 1: 21-39.
Olson, S. , Sameroff, A. , Kerr, D. , Lopez, N. & Wellman, H. (2005) Developmental Foundations of Externalizing Problems in Young Children: The Role of Effortful Control, Development and Psychopathology 17, no. 1: 25-45.
Willingham, D. (2011) Can Teachers Increase Students’ Self-Control? <https://www.aft.org/sites/default/files/periodicals/Willingham_3.pdf> (5.9.2017)
